Islannin aurinko laskee..

Näin se on, matka jatkuu... Mitä jäi Islannista käteen? Luonto ja maisemat on kyllä ollut avartava kokemus ja talven voisi sanoa olleen hyvä. Ainakin jos Suomeen vertaa. Paljon jäi paikkoja näkemättä jossa haluaisi käydä, mutta toisaalta näin talvella ei paikat ole oikeassa kukoistuksessaankaan. Se voi olla että tänne pitää joku päivä palata niitä katsastamaan.

Paljon on ollut aikaa omille ajatuksille ja omistan vietetyn ajan niin sanotusti kelailun piikkiin. Ja kun tästä lähtee pois kaupungista tuonne keskelle ei mitään, tuonne "avaruuteen" missä katsoessasi joka suuntaan näät taivaanrantaa tai vuorenhuippua, on aina niin pään tyhjentävä kokemus että ehkäpä sitä jää kaipaamaan.. Töitä on tullu tehtyä kyllä niin paljon että en olis voinut ikinä itsestäni uskoa. Mutta muuten täällä kyllä tylsistyisi kuoliaaksi, eikä siinä mitään kun ei töissä ymmärrä mistä muut puhuu niin voi kelailla omia juttuja päivät pitkät. Sekä kahvitauot olen voinut seurata ihmisten tapaa esittää ja heidän käyttäytymistä kun he jotain puhuvat. Ehkäpä siitä on minulle jotain hyötyä tulevaisuudessa.

Mitä Islantilaisiin tulee, niin voisin sanoa että en pidä heistä, noin yleisesti. Tämä on sisäsiitoinen kansa joka jokainen haluaa olla jollain tavalla muita ylempänä. Raha puhuu. Nuoret on pilalle hemmoteltuja. En tiedä, johtuuko tämä siitä että nyt ollaan täällä pohjoisessa osassa maata mutta suurin osa ihmisistä on jotenkin vaan urpoja, siis typeriä, tyhmiä.. Onko asiat toisin Reykjavikissa, mutta niinhän ne sanovat että viisas Islantilainen ei Islannissa asu.
Kansa jossa on niin paljon geenisamaisuutta että jonkunlainen vammaisuus on hyvin yleistä, tosin vammaisia ei täällä näy kun he ovat kaytännössä kaikki tuupattu samaan paikkaan, etteivät olisi toisten tiellä. Ovat nyt ajamassa asiaa niin että kun raskauden aikana selviääkin että lapsestasi tulee vammainen kysytään että jospa luopuisit siitä.. Sukunimi annetaan isän etunimen mukaan tytär tai poika. Siinähän sitten selvität sukupuutasi, eli todennäköisesti nait serkkusi.

Islannin kuuluisa yö-elämä.. Noh, jos melkein kaikki ottaa muutakin kuin alkoholia, niin yleensä se tietää että meno on kovaa.. Loppujen lopuksi yö-elämä tässä kaupungissa on nähty yhdessä viikonlopussa.

Sunnuntaina jätän tämän kaiken taakseni ja suuntaan kohti uutta ja tulevaa..

Hieman sekavilla fiiliksillä tässä vaiheessa, kutsuisisimmeko sitä matkakuumeeksi.

Northern Lights..

Näistä saamme nautiskella aika useasti, tosin ovat yleensä aika heikkoja. Kuva on lokakuulta, nämä oli ensimmäiset revontulet jotka näin täällä. Tuolla kerralla menivät koko taivaan läpi vuoresta vuoreen ja olivat todella selvät. Nyt kun asun täällä keskustassa tulee missattua useimmiten kun on noita valoja niin paljon häiritsemässä.

Asiasta toiseen, häiriöksi on myös vastapäätä oleva bar cafe Amor, joka pitää ikkunoita yläkerrassaan auki paremman ilmanvaihdon puitteissa joten saan nauttia mainstream tanssi-pop rytkeestä, meluavista Islantilaisista, sekä rinkiä ajavista tekemisen puutteesta kärsivistä seitsemäntoista vuotiasta. Illan tai yön pelastaa Itunesista löytyvä non-stop reggae radiokanava. Siellä Helsingin päässä varmaan juhlitte reggae snowplasheissa. Big Up! Viime viikko meni sohvalla kipeänä ja on tullut katsottua sellanen reilut kaksikymmentä leffaa, kiitos Jhonnylle ulkoisen kovalevyn lainasta. Teki ihan hyvää olla pois töistä, kun ei oikeen toi rakentajamies roolin näyttely jaksa enään säväyttää.


Tossa tuli viime viikonloppun yli lunta yhtä soittoa sellaset viisi päivää, jonka jälkeen tiistaista lähtien on ollut hieman lauhempaa ja vettäkin satoi viime yönä. Joten se noin puoli metriä lunta joka satoi on jo aikalailla sulanut tai tiivistynyt. Sään vaihtelu on täällä kyllä aivan älytön, tänään kauppa reissun jälkeen ajeltiin ajan kuluksi hieman kaupunkia ympäri Jhonnyn kanssa. Lopuksi kävimme ylhäällä laskettelukeskuksessa jossa tuuli aivan mielettömästi ja tuli lunta, ajoimme alas noin 5 minuuttia ja voisi sanoa että oli tyyntä sekä aurinko paistoi.. Siinä voi vain todeta että, mitäs vittua?

Se olis kolme viikkoa vielä...