Matkamme viimeinen osuus olikin tapahtumarikasta aikaa. Matka Lakey Peakilta takaisin Yo yo´sille mentiin yhtä soittoa koko matka, kymmenessä päivässä olivat saaneet tietäkin parempaan kuntoon kun ei ollut satanutkaan juuri ollenkaan. Sellaiset kuusitoista tuntia paukutimme variaattorit sauhuten.
Lounastimme Warung Santong nimisessä paikassa joka oli aivan täydellisellä näköalaravinteelin paikalla ja grillattu kala ja mustekala oli aivan taivaallisen hyvää.
Pöydät tai pikemminkin patiot olivat rantakallioden ja kivien päällä, jäimme myös hieman loukkuun nousuveden noustua.
Tyytyväinen matkamies.
Yo yo´silla olikin sitten lyhytelokuvien tekoa ja ainakin toinen pätkistä saatiin kuvattua valmiiksi, toinen kokeellisempi jäi vähän kesken. Kävimme myös vesiputouksilla ja tässä kuva niin sanotusta polusta joka putouksille vie.
Tätä kuvaa ottaessa minua puri hyttynen vasempaan käsivarteen ja Perjantaina kun lähdimme takaisin Balille minulle nousi kuume, ensiksi ajattelin että olen vilustunut kun saimme osaksemme rankkaa vesisadetta Lombokin läpi ajaessa mutta ei ollut nuhaa eikä mitään muutakaan flunssaan viittaavaa. Kuudessatoista tunnissa pääsimme Balille. Oli jo lähellä etten mennyt matkan varrella sairaalaan, olo oli sen verran outo. Seuraavana päivänä se oli edessä ja verikokeet osoittivat minulla dengue kuume. Viimeinen viikko minun osaltani oli lepäilyä ja paljon epätietoisuutta siitä mitä tuleman pitää. Ensimmäisessä verikokeessa tromposiitti tasoni oli 149, seuraavassa 135. sitten 119 ja sitten 93 jolloin minua pyydettiin sairaalaan tarkkailuun. Sairaalapäivinä se oli 77, ekan yön jälkeen 75, toisen yön jälkeen se lähtikin nousuun ja perjantai aamuna se oli taas 93, pääsin pois sairaalasta Vielä Lauantai aamulla piti käydä testaamassa ennen lentoa mutta onneksi tromposiitti taso oli jo normaalissa 150 tai normaali on 150-440. Tromposiittitaso tarkoittaa sitä kuinka tiheää veri on 75 on jo aika alhaalla ja minulle kehittyi tälläistä ihottumaa kun veri tihkui pois suonistani.
No mutta en niinkään menettänyt paljon ainakaan säiden suhteelta kun koko viimeinen viikkko tuli enemmän tai vähemmän vettä. Ja vietin taatusti kalleimmat yöni sairaalassa jossa pelkkä ylläpito ilman lääkäreitä oli jo 500 dollaria. Onneksi on hyvät matkavakuudet olemassa. Täytyy sanoa että ikävää että meni viimeinen viikko leväten, mutta toisaalta säästyi paljon rahaa ja sain unohtumattoman kokemuksen.
