Life on the line!

Torstai iltapäivä kello 13.30, aurinko porottaa suoraan ylhäältä. Paikalliset pälättävät, huonolaatuisia kuulutuksia kajahtaa kaiuttimista. Ihmiset ovat kerääntyneet epämääräiseksi joukoksi porttien eteen. Odotamme pääsyä Balin Kerobokan vankilaan. Numero kaksikymmentä kuulutetaan ja minä ja Marisa kävelemme sisään. Leima käteen ja suhteelisen löyhien turvatarkastuksien jälkeen astumme avoimelle alueelle jossa monta muutakin vierailijaa sekä vankia. Nään pitkästä aikaa ystäväni Sintan joka on viime näkemästä laihtunut selvästi, mutta näyttää muuten hyvin voivalta, olosuhteet huomioon ottaen. Sinta on saanut neljän vuoden tuomion huumeiden hallussapidosta ja tuonnista. Hänellä oli hallussaan 0.13 grammaa metamfetamiiniä kun hän saapui bussilla Javalta Balille. Poliisit ottivat hänet vastaan bussiasemalla, hänet oli kustu, suunnitelmat tulevista juhlista murenee ja tulevaisuus näyttää synkältä.. Hän on kuitenkin onnekas, hän on saanut hyvän sellin jonka jakaa kahdeksan muun kanssa. Heillä on jopa televisio josta pitää olla hyvin hys hys.. Hän työskentelee vankilan toimistossa koittaakseen edes auttaa aikaisempaa ulospääsyä joka tarkottaisi vain puolta annetusta tuomiosta.. Toivomme parasta. Ei niin onnekas australialainen istuu vieressämme, hänet on tuomittu kuolemaan. Noin 25 vuoden iässä. Huumeiden salakuljettamisesta Indonesiassa langetetaan maksimissaan kuolemantuomio, hallussapidosta elinkautinen. Vierailuhuoneessa on monta länsimaalaista nuoria ja vanhoja, jotkut pääsevät vähemmällä jos heillä on maksaa monien kymmenien tuhansien eurojen sakot tai lahjukset. Paikallisilta ei tälläisiä rahoja löydy.

Settling down..

No niin nyt on vihdoin löydetty viihtyisä paikka tästä Kutan alueelta, Hotel Bali Dwipa. Huone on penthouse tyylinen ja noin 30 neliötä , iso pitkulainen vessa jossa kolmas osa toista seinää on avoinna eli raitis ilma on taattu. Saa tehdä tarpeensa ja peseytyä ulkona. Tämä tarkoittaa myös sitä että huoneeseen saa läpivedon joka on tervetullut ominaisuus näissä ilmastoissa. Kaksi kappaletta leveähköjä yhden hengen sänkyjä yhdistettynä takaa mukavan chillailu paikan jossa ottaa iisiä. Sisäänkäynti terassilta joka on kolmisen metriä syvä ja huoneen levyinen eli reilu kolme metriä. Hintaa tällä huoneella on 80.000 rupiahia eli tollasen kuusi ja puoli euroa yö. Ei paha, mutta halvempiakin löytyisi ja nyt joulun alla on ehkä vähän kalliimpaa. Säästän kuitenkin ottamalla motobiken tästä samasta paikasta joka on luvattu hintaan 20.000 rupiahia päivä. Ja se on halpa se.

Lautakin on jo ostettu pari päivää sitten, löytyi hyvä käytetty fishtail kokoa 6´6. Tuplakoon lautabägillä, leashilla ja evillä köyhdytti minua 3.000.000 rupiahia joka on sen noin 250 euroa. Tuplabägi on välttämätön jos tohdin tuoda laudan mukanani Suomeen, siihen saa tarpeeksi suojaa kun on tosiaan kolme eri lentoa millä tullaan.. On täytynyt aloitella iisisti surffaukset, en kyllä muistanutkaan kuinka rankkaa homma on ja kädet on kyllä olleet hellinä. Tänään aamupäivällä sain ensimmäiset aallotkin. Nyt siis lounaalla kirjoittelen tätä ja kohta takaisin rannalle.

Muutaman päivä tässä on tullut melkeinpä lakkaamatta vettä ja viime öisen hurjan ukkosmyräkän jälkeen tänään on paistanut aurinko. Tätä toivomme lisää! Yleensä täällä pitäisi sataa tietty päivittäin mutta sateiden keston pitäisi olla tunnista kolmeen. Kävimmä maanantaina Pauliinan ja hänen äitinsä kanssa kiertämässä hieman saarta heidän vuokraaman kuskin opastuksella.. Oli orkkideapuutarhaa, kankaan värjäystä ja myös puunveistoa josta olin erittäin kiinnostunut. Aivan älyttömän kokosia ja moisia olivat veistelleet ja tutkin tarkasti töitä. Olisi kiva saada paikallisten käyttämää puuta omaankin veistoon. Mietin että pitäisikö lähettää jotain kotiinpäin mutta tässä nyt taitaa tulla jotkut ideologiat vastaan kun puun alkuperää on vaikea selvittää ja sademetsästähän se joka tapauksessa on kotoisin. Kävimme myös yhdessä vuorikylässä jossa nautimme todella surkean lounaan näköalaravintolassa, tosin olimme niin korkealla että eihän sieltä mitään nähnyt, pilven sisältä. Sieltä menimme Ubudiin joka oli kyllä kivan oloinen miljöö, paljon maalareita ja taidetta, sillä tavalla rento. Siellä oli myös paikka nimeltä Monkey Forest ja nimihän jo kertookin aika paljon, eli turisteilla eläviä pyhiä ryöväri apinoita, perus settiä. Metsä oli kyllä hienoa sademetsää ja paikassa oli tietysti temppeli jos toinenkin. Tulipahan kierrettyä, siihen taitaakin jäädä nähtävyydet tältä reissulta. Pauliina ja äitinsä lähtivät tänään Thaimaaseen, joten nyt on kaikki ennestään tutut kaikonneet.

Sitäpä voisi käydä päikkärit ottamassa ja suunnata sitten rannalle. Ottaa pari aaltoa, ja ehkäpä jopa bisse..

A man in the crocodile suit.

Kuuma ja kostea kuta, semi darra eilisestä illasta.. Mahtava aamupala alla ja raikas appelsiinimehu hikoilee pöydällä. Lämmin ilma on todellakin minua varten. Kaikki ikävät kolotukset ja vaivat jotka ilmeisemmin johtuvat kylmästä ovat kadonneet. Tilalla tietysti pientä uupumusta kuumuudesta ja jetlagin voisi sanoa jo kadonneen, tai ainakaan sitä ei erota tämän vielä ehkä kasvavan darrasen takaa.

Kävipä niin että Pauliina äitinsä kanssa saapui Balille edeltävänä yönä minun saapumisesta. He tulivat Australiasta ja lähtevät ensi keskiviikkona kohti Thaimaata. Nähtiin sitten eilen illalla ja vein heidät vakio ruoka paikkaani Warung Indonesiaan illastamaan paikalliseen tapaan. Sain toimia oppaana. Lähdettyämme sieltä raju rankka sade saartoi meidät erään myyntikojun katoksen alle josta Pauliinan äiti otti taksin heidän hotelille. Pauliinan kanssa pääsimme tovin kuluttua liikkeelle kun motobikellä ratsastava liikemies tuli kauppaamaan meille sateenvarjot. Rahan haku reissu hotelliltani saattoi meidät hotellini viereiseen baariin jossa istun tälläkin hetkellä ilmaisen wlanin houkuttelemana. Vettä tuli eilen noin nelisen tuntia kaatamalla ja joka paikka oli totisesti sanottuan vedenpaisumuksen vallassa. Muutaman olusen ja sateen lakkaamisen jälkeen suuntasimme kohti Kutan yöelämää, joka on siis muuten mielestäni aika surkea. Mutta olihan se näytettävä Pauliinalle joka uhkui intoa juhliin. Ensimmäisen paikan jälkeen löysimme snäkärin, tämä on ensimmäinen snäkäri jonka olen aasiassa nähnyt, ikinä! Ei mitään Harrin nakki meininkiä mutta hampurilainen toimi ja sammutti oluen nostattaman nälkäni mainiosti. Drum&bass pauhasi viereisessä yökerhossa ja nostatti Pauliinan tanssi jalkaan joten suuntasimme sinne. Baaritiskillä oluen tilattuani koin suurta tarvetta savukkeelle ja lähdin pummimaan sitä tiskille tulleelta länkkäriltä. Saaneeni vastaukseksi "puhut sä suomea?". -No joo puhun.. -Hei, me ollaan tavattu. -Täh, ollaan vain? Joo, viime vappuna pengerpuistossa, teillä oli siellä se trapetsi ja kaikkea, tulin sinne Miken kanssa. -Ei hitto, oikeesti, niinpä ollaankin.. Vitsi joo, niin mulla oli krokotiilipuku päällä ja kaikkea.. Se oli aika sekava vappu se. Mikäs sun nimi olikaan? -Joni. Katoinkin että nyt on tutun näköinen jätkä tiskillä. -No, Sampo terve…

Pieni maailma, pieni maailma. Joni kaverinsa kanssa on tosin lähdössä maanantaina Thaikkuihin mutta tulossa takaisin tammikuussa. Numerot vaihdettu että jotain hengailua siis varmasti tiedossa. Tosin kaverit tuntuvat olevan aika juhlimisreissulla, mitä itse en. Niin saa nähdä. Mutta nyt on lähdettävä katsomaan jos merivesi huuhtoisi loput tästä darrasesta.

TAIPEI the Transferer..

Tervehdys taas rakkaat lukija ystävät!

Reissussa taas, tällä hetkellä tosiaan Taipein kentällä odottamassa vaihtolentoa Balille, jonka lähtöaika onkin nyt jostain syystä muuttunut, eikä tarkkaa tietoa koska se nyt lähtee. Lento ei näy vielä informaatio näytöissä joten tässäpä oiva aika aloittaa taas blogin kirjoitus, kiitos myös ilmaisesta wlan yhteydestä.

Taipein kenttä on todella karu mesta kaikki tuntuu olevan remontin alla ja ulkona pihakin on pelkkää myllerrystä. Olen löytänyt tässä hieman edes takasin kävellessäni vain yhden ruokapaikan nimeltä Hómee Kitchen vain huomatakseni että luottokorttini ei jostain syystä toiminutkaan siellä. Joka tietysti herätti pientä huolen aihetta koska luulisi Visan toimivan, toivotaan että korttiin ei ole tullut jotain mystistä vikaa. Se tarkottaisi mahdollisesti jotain rahalähetys säätöjä koti Suomen puolelta, varoituksen sana jo tässä vaiheessa. Käteistä on tosin mukana ehkä liikaakin. Ja toisaalta uskon kortin toimivan.

Lennot on mennyt hyvin tähän mennessä ja yli vuorokauden jo valvoneena ennen pitkää Wien-Taipei lentoa sain jopa nukuttua noin seitsemän tuntia. Edessä vielä ajankohdaltaan epäselvä Taipei-Denpasar lento joka on sellaisen viisi tuntia. Hävettää kyllä hiilijalanjälki näistä suihkari suhailuista eli saa mollata!

Mukava olla taas reissun päällä, tosin tällä kertaa vain kuusi viikkoa edessä. Lakkoilevat lentoemot typistivät matka aikaa kahdella viikolla. Ja pakko se on vaan todetta niin että Finnairilla on kyllä vanhaksi käyvä lentoemo repertuaari ainakin jos vertaa muiden yhtiöiden neitoihin mitä on ollut kyllä mukava seurata. Joten siis laitetaan lakkoilun syyksi tosiaan vanhempien mammojen oman perseen hätäinen pelastus yritys, mutta toisaalta asia ei sinänsä enään edes jaksa kiinnostaa.. Tulevaisuus alalla voi olla mitä vain, ja taisi se Finski jotain juuri väläytellä johonkin biokerosiinin käyttöön siirtymisestä ensimmäisenä maailmassa, eli sademetsät matalaksi, mikäs siinä.

No mutta, taidanpa tästä nyt mennä ihmettelemään seuraavan lentoni tilannetta, kohtahan tässä pääsee jo rannalle :)