Torstai iltapäivä kello 13.30, aurinko porottaa suoraan ylhäältä. Paikalliset pälättävät, huonolaatuisia kuulutuksia kajahtaa kaiuttimista. Ihmiset ovat kerääntyneet epämääräiseksi joukoksi porttien eteen. Odotamme pääsyä Balin Kerobokan vankilaan. Numero kaksikymmentä kuulutetaan ja minä ja Marisa kävelemme sisään. Leima käteen ja suhteelisen löyhien turvatarkastuksien jälkeen astumme avoimelle alueelle jossa monta muutakin vierailijaa sekä vankia. Nään pitkästä aikaa ystäväni Sintan joka on viime näkemästä laihtunut selvästi, mutta näyttää muuten hyvin voivalta, olosuhteet huomioon ottaen. Sinta on saanut neljän vuoden tuomion huumeiden hallussapidosta ja tuonnista. Hänellä oli hallussaan 0.13 grammaa metamfetamiiniä kun hän saapui bussilla Javalta Balille. Poliisit ottivat hänet vastaan bussiasemalla, hänet oli kustu, suunnitelmat tulevista juhlista murenee ja tulevaisuus näyttää synkältä.. Hän on kuitenkin onnekas, hän on saanut hyvän sellin jonka jakaa kahdeksan muun kanssa. Heillä on jopa televisio josta pitää olla hyvin hys hys.. Hän työskentelee vankilan toimistossa koittaakseen edes auttaa aikaisempaa ulospääsyä joka tarkottaisi vain puolta annetusta tuomiosta.. Toivomme parasta. Ei niin onnekas australialainen istuu vieressämme, hänet on tuomittu kuolemaan. Noin 25 vuoden iässä. Huumeiden salakuljettamisesta Indonesiassa langetetaan maksimissaan kuolemantuomio, hallussapidosta elinkautinen. Vierailuhuoneessa on monta länsimaalaista nuoria ja vanhoja, jotkut pääsevät vähemmällä jos heillä on maksaa monien kymmenien tuhansien eurojen sakot tai lahjukset. Paikallisilta ei tälläisiä rahoja löydy.
1 kommentti:
0__0
T: Eriika
Lähetä kommentti