Sain kymmenessä päivässä tarpeeksi Kutan kaoottisesta hektisyydestä, joka kulmassa joku tarjoaa, massage massage, transport transport boss. Jopa apteekkari huutelee oveltaan pharmacy, sir! Jouluaaton kunniaksi pikkupojat noin 6 vuotta iältään äitien avustuksella veivät hämäyksellä rahapussini taskustani. Ei siinä mitään, ei siellä paljon rahaa ollut ehkä kymppi vähän yli, mutta ajokortti ja matkavakuutuskortti meni siinä samassa. Se jos jokin harmittaa.
Suuntasin Sardinialaisen uuden tuttavuuden Marcon kanssa Nusa Lemboganille, läheiselle saarelle noin yhden ja puolen tunnin laiva matkan päähän. Rauhallinen paikka jossa kaksi kylää, mahtavia rantoja ja kourallinen hotelleja laidasta laitaan. Paikalliset viljelevät täällä Seaweediä eli tietynlaista levää jota käytetään teollisuudessa esimerkiksi jäätelön ja juuston sakeuttamiseen. Toinen paikallisten suurista mielenkiinnon kohteista ovat kukot ja jatkuva kukonkieku soi korviisi missä menetkään. Hotellimme vieressä on itseasiassa jonkinmoinen kukkotarha jonka pihalla paikalliset treinaavat omia kukkojaan paremmiksi taistelijoiksi. Sunnuntaisin sitten keräännytään yhteen kisaamaan kenen ja minkä kylän kukko onkaan se saaren paras. Herätyskelloa ei siis ainakaan tarvitse ja täytyy epäillä minkäköhänlaista treeniruokavaliota isännät kasvateilleen antaa, koska kukot tuntuvat laulavan milloin sattuu ja lähes taukoamatta.
Paikka on enemmän ehkä kiva paikka tulla tyttöystävän kanssa, mutta me tulimme tänne tietysti aaltojen perässä. Hotelli on suoraan rannalla josta melot noin kymmenen minuuttia ulos koralliriutalle. Aalloille nimeltään Shipwreak, Lacerations ja Playground. Ensimmäisen kerran tämän tehtyäni ja jonkin aikaa yritettyäni saada kiinni aaltoa tajusin että nyt on vielä päästävä takaisin. Ja sanon että lopulta selvittyäni takaisin ulospäin vievistä virtauksista olin kyllä aivan loppu. Rannalta voi tietysti vuokrata itselleen kyydinkin mitättömään hintaan mutta kuntoilu on hyväksi. Tosin ajattelin kyllä käyttää tätä helpotusta hyväkseni tulevaisuudessa. Koska on kivempi että on tarpeeksi voimia jäljellä itse surffiin. Mutta täällä siis ensimmäistä kertaa reef breikillä. On tullut syötyä noin neljä kertaa päivässä ja mikäs siinä kun ruoka on hyvää eikä sitä tarvitse itse valmistaa. Olutkin on maistunut vähintään kuuden pullon päiväannoksina. Muutama päivä sitten tosin kävi se mitä ei minulle ole täällä vielä käynytkään eli sain ruokamyrkytyksen. Yö ja päivä meni siis tiukasti vessan läheisyydessä, mutta jo iltaan mennessä voin paremmin ja ruokakin taas maistui. Seuraavan isomman swellin piti tulla tänään 30. päivä tai huomenna, mutta sitä ei vielä ainakaan tänään kuulunut, tosin onshore tuuli rikkoo aallot ikävästi, aamuisin on paremmat puitteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti