Speedboat jätti Nusa Lemboganin nopeasti vain pieneksi pilkuksi taivaanrantaan. Suuntasimme kohti saarta nimeltä Gili Trawangania yli kolmenkymmenen solmun nopeudella. Delfiinit hyppivät veneen vieressä ja aurinko paistoi. Avomerellä meno muuttui hurjaksi, tällä vauhdilla etelän suuntaiset moni metriset aallot ja kova pohjoistuuli sekoittivat meren aikamoiseksi hyppyrimäeksi. Kiinni sai todella pidellä kun kippari yritti edes jotenkin sukkelihtia aaltojen seassa, kaasuaan helläämättä ja miksipä, olihan tämä speedboat, kataraman mallia.. Olimme yläkannella ohjaamo kopissa seuranamme aasialainen perhe ja australialaiset isä ja tytär. Vettä roiskui sisään ja ylhäällä olleet bensakanisterit eivät tohtineet pysyä remmeissään. Aasialaisen perheen pienimmät voivat pahoin ja lopulta myös isä otti heistä mallia. Hetken aikaa ajatuksissa oli Mikki merihädässä mutta loppujen lopuksi pääsimme perille.
Saavuimme Gilille puolen päivän jälkeen uuden vuoden aattona. Gilejä on kolme, pienestä isompaan Gili Nemo, Gili Air sekä Gili Trawangan. Saaret on kuuluisia kovista bileistään ja ovat myös oiva sukellus kohde. Turkoosit vedet, ei moottori ajoneuvoja, vain polkupyöriä ja hevosrattaita. Vapaamieleisempää menoa noin muutenkin. Tottakai saapumisemme ajankohta oli hieman seikkailuun suuntautuva ja toki kaikki yöpymispaikat olivat täynnä, onneksemme lautabägin houkuttelemana eräs paikallinen aaltojen ratsastaja Balei tuli juttelemaan ja kyselemään laudoistamme. Loppujen lopuksi hän tarjosi meille mahdollisuutta saada laittaa reput ja muut kamppeet heidän kotiinsa säilöön mikäli se vain kävisi hänen siskolleen. Luvan saatuamme suuntasimme heidän kodilleen joka oli kaksi erillään olevaa huonetta siis samaan tapaan kuin täällä nyt muutenkin asumukset, guesthouset ja muut rakennetaan. Saimme laittaa tavaramme isäpapan huoneeseen ja saimme avaimen käyttöömme, joten asiat olivat siis hyvin. Balein "huone" oli pihalla oleven hökkelin yläkerta mallia avoseinäinen patio. Siellä poikien kanssa hengailtuamme olimme jo kaikki yhtä perhettä oli ihan okei yöpyä siellä jos ei mitään muuta tule vastaan. Eli tästä alkoi uuden vuoden juhliminen. No siihen tarkemmin ei kai syytä mennä kuin sanoakseen että kävelimme rantakatua pitkin kahdeksan jälkeen sateen alettua. Olimme juuri Sama Sama- nimisen reggae baarin kohdilla ja vietimme siellä koko illan koska se myös satoi koko yön, eikä mitään tihutusta vaan ihan sangolla kaataen. Hyvät juhlat, live bändejä, kaksikin ja meno oli tiivistä.. Aamun jo sarastaessa kömmin patiolle ja koteloin itseni silkkiseen makuupussiin muiden viiden hengen sekaan. Tämä uuden vuoden vaihdos jää ikuisesti mieleeni…
Yöpymispaikkamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti