keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Manic Monday!



Maanantai iltapäivänä läheisen Tropical Hotellin vieraat, kaksi japanilaista, kolme espanjalaista ja kolme australialaista sekä viisi paikallista nousivat hotellin punaiseen noin viisi metriseen laivaan. Suuntana oli viereinen lahti eli tämä meidän lahti, aikeena heillä oli tulla veneen kanssa surffaamaan Yo Yo´sia. Tällä viikolla aallot ovat olleet isompia ja aika pienellä välillä sekä tuuli on sekoittanut merta aika pahasti. Päästyään lahden keskikohdille tuli isompi setti aaltoja, pikku veneen moottorin tehot eivät riittäneet nopeaan käännökseen ja aalto löi sisään. Laiva upposi muutamassa sekunnissa jättäen kaikki kolmetoista matkustajaa veden varaan, kaikilla paitsi kolmella oli laudat mukana.. Yhtäkkiä hotellimme edestä rupesi ihmisiä nousemaan väsyneitä jamppoja lautoineen tämä asia kerrottavanaan. Ei mennyt hetkeäkään kun paikalla pörräsi helikopteri, isompi pelastuslaiva ja pihaan kurvasi kaksi maastoautomallista ambulanssia. Naapuri bungaloitten machomainen tatuoitu italiaano lähti uiden pelastamaan veden varassa olevaa, tullen siihen tulokseen että se olikin vain kookospähkinä, jäipä urhollisuusmitalit siis saamatta.. Kolme laudatonta miestä löytyivät pohjois suunnassa seuraavan lahden rannalta hengissä. Joten kaikki pelastuivat.. Valitettavasti me, Marcon kanssa olimme juuri palamaassa Malukista, läheisestä isommasta kylästä jossa internet mahdollisuus, joten missasimme kaiken tapahtununeen. Jälkeenpäin juteltuani paikallisen veden varaan joutuneen kanssa, kertoi hän tämän olleen jo toinen kerta kun hänelle oli käynyt näin, tosin edellisellä kerralla heillä oli pienenmpi vene joka vain kippasi ympäri mutta ei uponnut. Hänkin päivitteli että ei pitänyt tälle matkalle lähtemistä kauhean järkevänä merenkäynnin takia, mutta minkäs teet kun hotellin asiakkaat niin tahtovat. Loppu tuloksena se pahin, onneksi kukaan ei kuollut. Maitse he olisivat päässeet tänne mopolla ja jopa veteen kymmennessä minuutissa mutta miksipä jos on kerran venekkin käytössä. Jotenkin tuntuu että laivat ja lautat uppoavat usein Indonesiassa, ainakin omaan mies muistiin olen monesti lukenut uutisista tälläisistä tapahtumista. Tosin maan tapa on täyttää paatit aina niin täyteen kuin mahdollista ja sitten kun meri muuttuu rajuksi on lopputulos pelkkää synkkää tilastotiedettä. Ja kun otetaan vielä huomiion että vaikka kaikki Indonesialaiset asuvat saarilla, niin kovin moni heistä ei osaa uida, ainakaan meressä.. Enkä itsekkään tosin lähtisi ilman lautaa noihin koviin virtauksiin pelleilemään..


Eilen tiistaina minulle itselle kävi ikävin mahdollinen asia jota voin tähän hätään kuvitella. Kamerastani loppui akku ja viedessäni sitä lataukseen sain suuren vitutuksen huomatessani että en löytänyt laturia mistään. Jätin pienemmän reppuni Balille, ystävän luokse. En voi ymmärtää miten olen voinut unohtaa laturin sinne! Tuntuu järjettömältä, voi olla että se on tippunut jonnekkin, tai sitten se vain unohtui. Vimeksi olen nähnyt sen ja käyttänyt sitä Suomessa, muistikuvieni mukaan. Nyt siis yritän keksiä jotain ratkaisua asiaan, ei huvittaisi lähteä Balin turistikaaokseen takaisin vain sen takia. Luotan siihen että kaikki setviytyy, kuten asiat aina tuppaantuu setviytymään reissussa.. Mutta silti jos ei, niin kaikki ne särkyneet suunnitelmat.. Voihan v….! Amatööri!!

Ei kommentteja: