Motorbike diaries. Chapter VII Lakey Peak

Lakey Peak on nyt koettu. Saimme saadaksemme isoa swelliä täällä ja paikka on kyllä mukava, hieman kallis ehkäpä. Viisi eri breikkiä lähietäisyydellä, auringon paistetta, kuumuutta.. Sadekausi taitaa tehdä taitettaan, kymmennessä päivässä ei ole satunut juuri lainkaan, alkuvaiheessa enemmän mutta viimeinen viikko on ollut vain satunnausia kuuroja yöllä, jos niitäkään.. Ja sehän on ollut vain mukavaa. Tosin sain jumautettua hartiani täysin ja viimeiset neljä päivää on tarvittu hierontaa, joka on ollut hyvää paikalliselta "DR.Massage" nimiseltä tohtorilta, kaikkine rohtoineen..

No Man´s. Eipä siellä näkynyt ketään edes yrittävän, nimikin kertoo...

Couple Stones, Lefthander.. Eikä ketään siellä..

Couple Stones Righthander toimi isona päivänä molempiin suuntiin.. Nikolai were Caught Inside, hetki sitten.

Joku random jäbä Lakey Pipellä, tyylinäyte juuri ennen barelia..

Pelivälineet. Vasemmalta kaksi Nikolain ja mun oikealla.

Sähkökatkoksen aikanen Huone Dise..

Nikolai sanoo että jää sellaset ristiriitaset tunteet, ihan mukava ja kaunis paikka. Mutta aika kallis ja osa on vähä semmosta ihme jengiä, täällä. Ei siinä varmaan muuta ku, ihan jees.

Motorbike diaries. Chapter VI

Sumbawa Besar jäi taakse kun jatkoimme matkaa alkuperäisellä kokoonpanolla. Noin kymmenen kilometrin jälkeen Sumbawan päätie muuttui perunapelloksi. Tie on kieltämättä huonoin mitä olen koskaan ajanut. Paikka paikoin oli hyvääkin pätkää mutta suurin osa yli kolmensadan kilometrin taipaleesta oli todella huonoa. Hyvillä pätkillä oli kaasu pohjassa ja vauhtia vajaat sata kilometriä tunnissa, kun taas huonoilla pätkillä kolme-neljäkymmentä kilometriä ja kaikista huonoimmissa alle kaksikymmentä. Monesta kohtaa tiellä oli tietyömaata, tie on tehty noin muutama vuosi sitten viimeksi mutta korruptio oli osunut myös siihen joten tulos oli jotain tälläistä.

Joskus tie näytti näinkin hyvältä kuin tässä kylässä...

Paikallinen Esso.. :)

Pääsimme Lakey Peakille noin seitsemän-kahdenksan tunnin ajomatkan jälkeen. Kurvasimme Balumba gottagesin pihaan. Ito, japanilainen ystävämme oli minun Sofielta saaduin suositusten saattelemana saapunut jo edellisenä perjantaina paikalle. Minä menin heti uimaan ja lillumaan mereen pestäkseni rekkojen ja bussien pölyt ja pakokaasut pois väsyneestä matkamiehestä.

Motorbike diaries. Chapter V

Retkukuntamme sai tälle etapille taas uuden jäsenen, Otto nimisen kallion kundin. Otto saapui Rantungille kuultuaan meidän puheen Pahon kanssa hänen ollessaan kävelyllä rannalla. Päivää myöhemmin hän muutti hotellille ja hänkin pääsi ottamaan aalloista tuntua. Suuntasimme Sekongkangista Sumbawa Besariin joka on Sumbawan pääkaupunki, matka taittui reilussa neljässä tunnissa, aurinkoisessa säässä ja hyvällä tiellä. Lounaan nautittuamme Otto jatkoi matkaa eteenpäin suuntanaan Flores. Saatamme nähdä häntä vielä myöhemmin reissulla. Me Nikolain kanssa ryhdyimme etsimään Imigration Officea ja sen löydettyämme edessä oli pieni byrokratinen härdelli viisumeiden pidennyksen merkeissä joka onneksi sujui sulavasti kun olimme valmiit maksamaan hieman extraa nopeasta käsittelystä. Lisä sadallaviidelläkymmenellä tuhannella kahden päivän odotus vaihtui reiluun tuntiin, uudet kolmekymmentä päivää siis hoituvat neljälläsadallatuhannella rupiahilla. Balilla jotkut kiskurit pyytävät palvelusta miljoonaviisisataatuhatta mutta Balilla asiasta on tullutkin jo bisnes. On hyvä tietää että viisumin pidentäminen on todella helppoa itsekkin ja sen voi siis tehdä missä toimistossa tahansa.

Sumbawa Besar on ihan mukava pieni kaupunki jossa kaikki tiet tuntuvat tosin olevan yksisuuntaisia. Kaupunkiin emme ole tutustunut tosin kovinkaan paljon, mitä nyt käyty vähän mopolla kiertämässä ja warungilla syömässä. Yövyimme Hotel Tamborassa, ihan ok ja halpa paikka sekä saimme molemmat hyvät hieronnat hotellin hierojalta reiluun pariin euroon. Oli mahtava saada paikkoja vähän auki ennen seuraavan päivän ajomatkaa Lakey Peakille, odotettavissa on huonoa tietä ja vielä huonompaa tietä sen jälkeen.

Motorbike diaries. Chapter IV West Sumbawa

Rantung Beach Hotellilla ja Yo yo´silla vietimme viikon. Viikkoon sisältyi surffausta melkein joka päivä. Parina ensimmäisenä päivänä satoi aika paljon vettä mutta loppu päivät olivat jo kuivempia ja meni siinä jopa ainakin yksi päivä jolloin ei satanut ollenkaan.

Ito lähti muutaman päivän täällä vietettyään Lakey Peakille itään, jonka suuntaan mekin käännämme nokkamme. Viikkoon mahtui jos toisenlaista tapahtumaa, ensinnä Nikolain Lombokilta saadut Reefcutit eli riutoista aiheutuneet haavat tulehtuivat aika näyttävästi, kuten kuvasta näkyy..

Punainen väri ei ole verta vaan Chinese Mediceneä, betadinen kaltaista mutta parempaa ihmelääkettä joka kuivuttaa haavaumat ja muut hämmästyttävällä tavalla. Hänen kuitenkin piti syödä ambiootti kuuri tulehdukseen kun täällä viidakossa ei meinaa haavat oikeen parantua. Aloitimme myös Taikin ennakkotehtävien tekemisen, tehtävänä olisi kaksi lyhytelokuvaa. Tähän mennessä kuvatut kuvamateriaalit on kuitenkin kuvattava uudelleen teknisten ongelmien takia, joten niistä ehkä lisää myöhemmin. Sattuipa Japanissa maanjäristys ja saimme myös tänne tsunami varoituksen. Kaikkien piti kiivetä läheiselle kukkulalle perjantaina kello 19.30, tosin me Nikolain kanssa olimme juuri silloin kuvaamassa kun muut lähtivät evakkoon, emmekä olleet siis asiasta aivan perillä. Osa oli myös vielä vedessä silloin joten odottelimme hotellilla heidän kanssaan. Tsunamia ei koskaan tänne tullut ja olihan se hyvin epätodennäköistä ellei mahdotonta koska olemme etelärannikolla sekä Sumbawan ja Japanin välissä on ainakin Sulawesi ja osa Philippiinejä. Saimme myös yhden maanjäristyksen Sumbawalle Besariin pohjois osaan torstai perjantai välisenä yönä kahden aikaan, jonka Paho, suomalainen kaveri jonka tapsimme täällä oli ainakin tuntenut. Sekä seuraavana päivänä Floresissa oli maa tärissyt myös, Flores on seuraava isompi saari itään. Hotellin työntekijä Wawan oli valppaana puhelimensa kanssa jos uusi tsunami varoitus olisi tullut.

Tapasimme taas mukavia hengenheimolaisia täällä. Vietetty aika oli mukavaa ja oli kiva palata tänne, saimme mukavan vastaanoton sekä saimme huoneen heti ensimmäisen yön jälkeen vaikka muutkin olivat niitä kyselleet. Myös mukavia asioita oli tapahtunut, jos muistatte aikasemmasta hotelli esittelystä paikan vahtikoirat. Trixie oli juuri pari päivää ennen meidän saapumista saanut viisi pentua, isänä on Cola, aluille panon todistimme illallispöydästä Tammikuussa. Yo Yo´sin aurinko laskee taas tältä erää..

Motorbike diaries. Chapter III

Matka jatkui sunnuntaina Sumbawalle. Lähdimme kahdeksan jälkeen ajamaan Kuta Lombokista kohti Labuhan Lombokia. Retkikuntaamme tuli uusi jäsen ainakin tälle matkalle, Japanilainen Ito, Naganon miehiä, mies ei paljon englantia puhu mutta hän osaa puhua indonesiaa joten hänestä on jo ollut apua. Muutenkin leppoisa mies. Tavattiin kun hän tuli Mandalika home stayssä viereiseen huoneeseen. Ystävyistyimme ja hänellä oli samanlaiset suunnitelmat.

Lh. Lombokille pääsimme lepposasti muutamassa tunnissa ja lautta Sumbawalle Poto tanoon lähti taas juuri satamaan päästyämme. Tämä lautta oli tähän mennessä pienin missä ollaan oltu ja taas sai rupatella paikallisten kanssa, he ovat aina niin kiinnostuneita siitä mihin ollaan menossa ja mistä ollaan kotoisin, olimme taas ainoat länsimaalaiset lautalla, yksi tuli oikeen ottamaan kuvaankin. Vajaan parin tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Poto Tanoon ja taivaalta alkoi ripsimään vähän vettä, eikä mennyt tovikaan kun salamat jyrisi taivaalta ja vettä rupesi tulemaan kuin sangosta kaatamalla. Jonkin aikaa ajettiin sadeviitoissa kunnes pysähdyimme sateen suojaan tienvarsi kojulle, kupit teetä ja lämpimämpää päälle.

Parin kymmenen minuutin kuluttua sade jo hellitti ja lähdimme jatkamaan matkaa. Päästiin kuiville alueille ja saavuttuamme Malukkiin automaatti käyntien jälkeen vettä alkoi taas tulemaan kaatamalla. Syötyämme sade lakkasi ja jatkoimme matkaa kohti Yo Yo´sia ja Rantungia. Sinne päästyämme parin tunnin ajomatkan jälkeen pahaksi onneksemme hotelli oli täynnä, muutama päivä aikaisemmin soitin heille ja sanoin että ollaan jossain vaiheessa tulossa. Wawan sanoi että soita ennen kuin tulette, ei kuitenkaan tullut soitettua ja tehtyä varausta. Oma moka. Joku satunnainen väen paljous oli iskenyt kun viereiset rantsu hotellit oli kaikki täynnä. No saatiin tästä kylältä nyt hotelli huone ja on oikein ilmastoinnit ja kaikki, mukava kyllä kun saa kaikki tavarat helpommin kuiviksi. Pari päivää tässä ja sitten Rantungille. Illalla käytiin kylällä niin paikallisessa ruokalassa kun vaan voi, lattialla istuskeltiin, paikasta sai vaan Baksoa, sellaista lihapulla nuudeli keittoa, aijai jai oli hyvää ja maksoi huikeat yhdeksänkymmentä senttiä, juomalla ja kräkkereillä.

Motorbike diaries. Chapter II Lombok

Kuta Lombokilla vietimme viikon, surffi on ollut aika pientä ja on ollut tuulista ja sateista. Molemmat meistä myös onnistui hävittämään täällä rashvestit eli surffipaidat. Olemme kierrelleet lähialuelilla, lännessä kävimme Selong Belanakissa ja surffasimme Mawi nimistä spottia. Tie sinne oli paikoittain huonoa tai oikeastaan suurimmalta osalta matkaa.

Maisemat olivat mahtavia. Juuri ennen kuin saavuimme Mawille alkoi sataa rankasti. Joe, paikallinen jäbä joka lähti meidän mukaan Selong Belanakista näyttämään miten Mawille pääsee, ohjasi meidät paikallisen farminpitäjän tiluksille sadesuojaan. Tila oli ihan siinä Mawin vieressä, jätimme menopelit sinne turvaan säästäen puolet parkkimaksuissa ja kävelimme rannalle reilut kymmenen minuuttia, eikä tietä olisi sateiden takia voinutkaan juuri kauhean kauemmaksi ajaakkaan.

Kävimme myös Ekasissa, joka on jo oikeastaan Itä-Lombokia ajomatkaa tuli sellaiset vajaat pari tuntia suunta. Oli mukava tosissaan ajaa tietä niin pitkään kunnes se muuttui pieneksi poluksi rannalla. Nyt olimme oikeasti syrjä seuduilla. Pahimmillaan tie näytti tältä kun etsimme pääsyä Ekasin rannalle. Löysimme perille mutta ei ollut tarpeeksi isoa swelliä joten emme päässeet surffaamaan sitä.

Ekas on kuuluisa surffi spotti. Lombok on elämässä nyt murrosvaihetta kun kansainvälinen lentokenttä on kohta valmistumassa. Ihan Ekasin vierestä olisi mahdollisuus ostaa maata nyt vielä halvalla noin 4 euron neliömetri hintaan, tai siis ei vain maata vaan ranta omalla surffispotilla, eikä tasamaata vaan rantatontti kukkuloilla ja rantakalliolla. Kivenheiton päähän on rakenteilla iso rantabulevardi. Tässä on sijoitus kohde jota nyt pähkäilemme, joten vanhemmat ohoi! Takaatteko minulle lainan?

Tälläiset olivat maisemat alueella. Ekasia ei päästy surffaamaan, mutta hieman rantaviivaa tutkiskeltuamme pääsimme veteen, spotin nimestä ei tietoakaan. Tälläinen aaltojen etsiskely on elämää parhaimmillaan. Joskus ristiretkillä tietysti tapahtuu haavereita ja tällä kertaa minulta puhkesi takakumi ja se korjattiin tälläisessä korjaamossa.

Matka jatkukoon.