Retkukuntamme sai tälle etapille taas uuden jäsenen, Otto nimisen kallion kundin. Otto saapui Rantungille kuultuaan meidän puheen Pahon kanssa hänen ollessaan kävelyllä rannalla. Päivää myöhemmin hän muutti hotellille ja hänkin pääsi ottamaan aalloista tuntua. Suuntasimme Sekongkangista Sumbawa Besariin joka on Sumbawan pääkaupunki, matka taittui reilussa neljässä tunnissa, aurinkoisessa säässä ja hyvällä tiellä. Lounaan nautittuamme Otto jatkoi matkaa eteenpäin suuntanaan Flores. Saatamme nähdä häntä vielä myöhemmin reissulla. Me Nikolain kanssa ryhdyimme etsimään Imigration Officea ja sen löydettyämme edessä oli pieni byrokratinen härdelli viisumeiden pidennyksen merkeissä joka onneksi sujui sulavasti kun olimme valmiit maksamaan hieman extraa nopeasta käsittelystä. Lisä sadallaviidelläkymmenellä tuhannella kahden päivän odotus vaihtui reiluun tuntiin, uudet kolmekymmentä päivää siis hoituvat neljälläsadallatuhannella rupiahilla. Balilla jotkut kiskurit pyytävät palvelusta miljoonaviisisataatuhatta mutta Balilla asiasta on tullutkin jo bisnes. On hyvä tietää että viisumin pidentäminen on todella helppoa itsekkin ja sen voi siis tehdä missä toimistossa tahansa.
Sumbawa Besar on ihan mukava pieni kaupunki jossa kaikki tiet tuntuvat tosin olevan yksisuuntaisia. Kaupunkiin emme ole tutustunut tosin kovinkaan paljon, mitä nyt käyty vähän mopolla kiertämässä ja warungilla syömässä. Yövyimme Hotel Tamborassa, ihan ok ja halpa paikka sekä saimme molemmat hyvät hieronnat hotellin hierojalta reiluun pariin euroon. Oli mahtava saada paikkoja vähän auki ennen seuraavan päivän ajomatkaa Lakey Peakille, odotettavissa on huonoa tietä ja vielä huonompaa tietä sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti