Sumbawa Besar jäi taakse kun jatkoimme matkaa alkuperäisellä kokoonpanolla. Noin kymmenen kilometrin jälkeen Sumbawan päätie muuttui perunapelloksi. Tie on kieltämättä huonoin mitä olen koskaan ajanut. Paikka paikoin oli hyvääkin pätkää mutta suurin osa yli kolmensadan kilometrin taipaleesta oli todella huonoa. Hyvillä pätkillä oli kaasu pohjassa ja vauhtia vajaat sata kilometriä tunnissa, kun taas huonoilla pätkillä kolme-neljäkymmentä kilometriä ja kaikista huonoimmissa alle kaksikymmentä. Monesta kohtaa tiellä oli tietyömaata, tie on tehty noin muutama vuosi sitten viimeksi mutta korruptio oli osunut myös siihen joten tulos oli jotain tälläistä.
Joskus tie näytti näinkin hyvältä kuin tässä kylässä...
Paikallinen Esso.. :)
Pääsimme Lakey Peakille noin seitsemän-kahdenksan tunnin ajomatkan jälkeen. Kurvasimme Balumba gottagesin pihaan. Ito, japanilainen ystävämme oli minun Sofielta saaduin suositusten saattelemana saapunut jo edellisenä perjantaina paikalle. Minä menin heti uimaan ja lillumaan mereen pestäkseni rekkojen ja bussien pölyt ja pakokaasut pois väsyneestä matkamiehestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti